Marjattah, niinpä, miten sen teinkään ;) Jotakin persoonallista teki mieli keksiä, joten otin avuksi kotimurteeni. Tarkemmin voit lukea klikkaamalla nimeäni.
Niin kiire on aina syödä, ahmia koko maailma hetkessä sisäänsä! Maut kaikki yhtenä sotkuisena mössönä. Ja siitä seuraa katumus ja ähky...
Oppiapa nauttimaan pieni hiukkanen kerrallaan, vain aivan vähäsen. Pieni nokarekin voi antaa niin valtavasti enemmän, kun sen oikeasti huomionsa kiinnittäen syö.
- Kuvasi on todella vahva, upea tunnelma, värit, ihana rajaus!
Mukava kuvankäsittely kuvassa, aivan kuin maalaus!
VastaaPoistaJoo, tässä on tyyliä!
VastaaPoistaNiin on kuin maalaus, hienot värit!
VastaaPoistaKomea tulos, miten teitkin ;)
VastaaPoistaOn tehnyt mieli kysyä, että mistä kumpuaa nuo omaperäiset bloginimet? Oletko jossakin selostanut?
Tosi ihana kuva. Mitkä värit!
VastaaPoistaTapsu, taustaan tuli mukavat kiekurat:) Kiitos!
VastaaPoistaTeeTee, kiitos! Itsekin olen tyytyväinen
sirpa, jännästi muuttui, kiitos!
Marjattah, niinpä, miten sen teinkään ;)
Jotakin persoonallista teki mieli keksiä, joten otin avuksi kotimurteeni. Tarkemmin voit lukea klikkaamalla nimeäni.
Mayo, kiitän!
Suuhun se ruokalusikka löytää tiensä.
VastaaPoistaNiin kiire on aina syödä,
VastaaPoistaahmia koko maailma hetkessä sisäänsä!
Maut kaikki yhtenä sotkuisena mössönä.
Ja siitä seuraa katumus ja ähky...
Oppiapa nauttimaan pieni hiukkanen kerrallaan,
vain aivan vähäsen.
Pieni nokarekin voi antaa niin valtavasti enemmän,
kun sen oikeasti huomionsa kiinnittäen syö.
- Kuvasi on todella vahva, upea tunnelma, värit, ihana rajaus!
Nohna, nälkä motivoi ;)
VastaaPoistaKiki, Ihana runo, joka sana niin totta. Oppiapa tuo!
Suuri kiitos, sinulle Kiki!